perjantai 16. toukokuuta 2014

Minun kevääni

Voi olla, että te lukijat ette välitä tällaisista jutuista, mutta "sisäinen pakkoni" laittoi minut kirjoittamaan muutaman sanan keväästäni.
Kevät menee minulla aina vähän "sumussa". Tai no, tämä pohjoisen kevät, joka tarkoittaa huhtikuun loppua ja siitä noin kuukautta eteenpäin. Ennen tätä kevättä täällä on lunta ja kylmyyttä vielä niin paljon, että osa vielä huhtikuussa hiihtelee järvien jäällä. Koen sen talvena. Joestammekin lähtevät jäät yleensä vappuviikolla. Sitten yhtäkkiä  hanget humpsahtavat tietymättömiin ja on kevät. En ikinä pysy perässä. Tämä voi tietysti johtua siitä, että olen syntyjään espoolainen. Lapsuudessani ja nuoruudessani kevät alkoi maaliskuussa, antoi koko ajan merkkejä itsestään enenevissä määrin. Siinä ehti sopeutua ajatukseen, että kesä tulee. :)
Senkin taidan uskaltaa sanoa, etten ole koskaan hirveästi tykännyt keväästä. Olen yleensä toukokuussa kärsineen, väsyneen ja nuupahtaneen näköinenkin. Tuntuu, etten jaksa tehdä niin paljon kuin muina aikoina. Olen alkanut sallia sen itselleni. Haittaako se, jos 11 kuukautta tekee sata lasissa ja yhtenä kuukautena menee sieltä, mistä aita on matalin?
Eilen tulin töistä kotiin "ressaantuneen oloisena". Kotona kullannuppuni olivat ns. kriittisellä päällä. Tein kotihommeleita lähes mykkänä. Kun mieheni astui ovesta työpäivän jälkeen sisään, olin minä jo saappaat jalassa, kamera kaulassa ja tuoli (!) kainalossa lähdössä ulos. Menin rannalle rauhoittamaan mieltäni. SE AUTTOI! Vasta eilen tajusin, että hei, täällähän on kevät! Ihan tosi! Joen rannalla kun istui hiljaa ja katseli vesilintujen laskeutumista veteen, kuunteli kymmenien lintujen ääntelyä (en ollut niitäkään juuri rekisteröinyt  tätä aikaisemmin) ja ihali pilvien leijailua sinisellä taivaalla, loppuilta tuntui ihan normaalin mukavalta.

Pari vuotta sitten istuttelin syksyllä krookuksia ja kuutisenkymmentä tulppaanin taimea maahan ajatuksena, että ne piristäisivät minua ainaisen kevätnuupahdukseni aikana. Yhtään tulppaania ei noussut!! Yhtään krookustakaan ei noussut viime vuonna, mutta tänä vuonna niitä pulpahtelee maan sisältä. Mitä ihmettä? Voivatko tulppaanitkin vielä tulla esiin tänä vuonna tai peräti ensi vuonna? 

Vielä ihan toinen asia? Voisitko SINÄ kuvitella tulevasi lukijakseni? Ilahtuisin kovasti, jos saisin lisää lukijioita tuohon "palkkiin". Joka tapauksessa, olet tervetullut aina sivuilleni, vaikka kävisit täällä katselemassa anonyyminäkin.
Iloitkaahan keväästä, minäkin sinnittelen tämän toukokuun loppuun, ja ihan mielelläni!

Pia

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia. Tulee seesteinen olo niitä katsellessa.
    Ellu

    VastaaPoista